Haliskylän huudit

Kävin läpi menneen vuoden kuvia, ja huomasin napanneeni paljon kuvia täältä kodin lähettyviltä. Tämä on kyllä aika mukava paikka asua, joten esittelenpä nyt teille Haliskylää.

20170920_18205520170614_215000

Ennen Turkuun muuttoa olin laittanut TYS:lle asuntohakemuksia kolmeen eri paikkaan.  Tutkiskelin Googlesta etukäteen näitä paikkoja ja salaa toivoin, että pääsisimme muuttamaan Haliskylään, sillä hiljattain peruskorjatut asunnot, luonnon ja yliopiston läheisyys houkuttelivat. Sitten huhtikuisena päivänä bongasin ilmoituksen vapaasta asunnosta, soitin TYS:lle, ja pian asuntotarjous kilahti sähköpostiini.

20170920_18213420170709_220327

Ennen metsäisestä Espoosta lähtöä, olin huolissani löytäisinkö uusilta huudeiltamme Keskuspuiston vertaisia lenkkeilymaastoja tai Nuuksion kaltaista viikonlopun eräjormailupaikkaa. Huoleni oli kuitenkin turha, sillä ihan tässä vieressä on metsäisiä lenkkipolkuja sekä joen varressa kulkevia ja viljapeltoja halkovia hiekkateitä. Vieressä on myös Halistenkoski ja Padolla-kesäkahvila, josta voi vuokrata kanootin tai istahtaa aurinkotuoliin nauttimaan tuoretta korvapuustia ja kahvia.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA20170614_18082820170614_165538

Aloitimme kesällä myös lonkkaroinnin. Olen nuorempana pari kertaa yrittänyt rullalautailla, mutta luovutin heti kun lensin selälleni pari kertaa. Ei riittänyt kärsivällisyys opetella. Kiinnostus hommaan on kuitenkin kytenyt jo vuosia, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hankimme laudat molemmille ja opettelimme Youtubesta perusjutut. Pikkuhiljaa laudan hallinta parani ja vauhti koveni. Loppukesästä uskalsimme jo laskea mäkiä, jotka alkukesästä olivat tuntuneet ihan mahdottomilta. En malta odottaa kevättä, että pääsemme taas rullailemaan!

20170619_21052920170621_20020620170619_212111

Ainoat muutosta kärsineet ovat kissat. Oma metsäinen takapiha vaihtui kerrostalon parvekkeeseen, jonka lasituksen raoista voi haistella maailman tuoksuja. Ne ovat toki päässeet ulkoilemaan valjaissa, ja kesällä kävelimmekin Lunan kanssa samaa reittiä melkein joka ilta. Nubekin teki kovasti tuttavuutta naapurin kolliin, joka aina livahtaa ikkunasta ulos tullakseen moikkaamaan meidän kisuja. Luna ei kuitenkaan ole yhtä mielissään tuttavallisesta kollista, vaan sähisee ja tarjoaa käpälää, jos herra uskaltutuu liian lähelle.

Viime kesänä aika tuntui menevän siivillä, ja nyt kun katson näitä kuvia, niin tuli aika paljon vietettyä aikaa ulkona. Työpäivän päätteeksi oli helppo lähteä jokirantaan iltapalapiknikille, treenaamaan tai muuten vain hengailemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA20170709_22065720170915_194405

20170610_195815

Olen kovin tykästynyt tähän alueeseen, mutta myös itse Haliskylään. Täällä asuu valtava määrä opiskelijoita, ja pelkäsinkin, että saamme kuunnella jatkuvaa biletystä aamusta iltaan. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri naapureiden kanssa, sillä harvoin kuuluu mitään ääniä, paitsi kitaransoittoa ja laulua ❤

20171019_08422820180121_15440920180220_170609

Täällä siis asustellaan toivottavasti siihen asti kun valmistun eli ainakin pari seuraavaa vuotta, ellei ihmeitä tapahdu.

Kaksi viimeistä kuvaa ovat tältä viikolta. Sää on ollut ihanan aurinkoinen, ja vaikka pakkasasteita riittääkin, päivä päivältä lisääntyvä valo tuo lupauksen keväästä. Jos kelit pysyvät tällaisena, talvi saisi kyllä jatkua vielä ainakin hetken.

Aurinkoista viikkoa!

 

 

Mainokset

Täällä taas

Olette varmaan huomanneet (jos siellä nyt enää ketään on), että postaustahtini on ollut lievästi sanottuna verkkainen viime kuukausina. En oikeastaan tiedä miksi näin kävi – en päättänyt lopettaa kirjoittamista, mutta ilmeisesti opiskelukiireet ja jatkuva näyttöjen tuijotus tekivät tehtävänsä: vapaa-ajalla halusin keskittyä mahdollisimman paljon elämään virtuaalimaailman ulkopuolella.

20171224_111223

 

Jossain vaiheessa olin hakannut näppäimistöä niin tiiviisti kurssitehtävien parissa, ettei puhti riittänyt enää oman elämän sanoittamiseen. Pohdin myös, miksi haluaisin ylipäätään jakaa elämääni netissä? Eihän elämässäni juuri nyt tapahdu mitään jännää. Ei mitään opiskelua, töitä, satunnaista lenkkeilyä, kissojen ja Jorman kanssa hengailua kummempaa ❤

 

Täällä vietetään elämää ilman suuria draamankaaria. Rauhallisesti uomassaan soljuvaa elämää. Ketä sellainen kiinnostaa?

20171213_114150

Toisaalta, itsekin aikoinaan kiinnostuin juuri niistä blogeista, jotka eivät keskity jonkun tietyn aihealueen ympärille vaan, jossa kirjoittaja avoimesti kertoo havainnoistaan, ajatuksistaan ja osaa etsiä kauneutta ympäröivästä luonnosta, eläimistä ja ihmisistä. Suurien saavutusten ja hienojen hankintojen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa lukea, miten ihmiset löytävät onnen pienistä jutuista, miten eri tavalla tämän yhteisen todellisuuden voikaan kokea.

20180120_160503

 

Joten täällä ollaan taas. Kirjoituslähteet pulppuavat jälleen, ja ehkä onnistun kirjoittamaan hieman useammin kuin kerran vuodessa. Jonkinlainen tilannepäivitys olisi myös kai paikallaan, mutta en rehellisesti usko saavani sellaista aikaiseksi.

Pähkinänkuoressa: asuinpaikaksi meillä on vaihtunut Turku, opiskelut etenevät vauhdilla, olen töissä meksikolaisessa ravintolassa ja Jormankin työpaikka (edelleen sama) on vaihtunut Turkuun.

Pikaisiin näkemisiin!

Te gusta tirar piedras al río

Ups, viime kirjoittelusta onkin jo reilu kuukausi. Pieni catch-up taitaa olla paikallaan.

Vietimme Imatralla ”hiihtolomaa” eli vedimme sukset jalkaan sinä ainoana päivänä kun asteet tipahtivat pakkasen puolelle. Tietenkin juuri silloin kun oli aika lähteä kotiin, harmaus väistyi ja lämmittävä kevätaurinko alkoi paistaa kirkkaalta taivaalta. Kävelimme jäätä pitkin, joka tuntui niin heikolta, ettei varmasti mene montaa viikkoa kun aurinko jo sulattaa sen pois. Joen rannassakin jää oli lohkeillut kauniisti kuin sirpaloitunut lasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reilun 1,5 kuukauden päästä ensimmäinen vuoteni yliopistossa on jo taputeltu. Sitten onkin toivottavasti työntäyteinen kesä tiedossa. Töitä on haettu jo vaikka mistä, mutta vielä ei ole napannut mistään. Ensi viikolla on tiedossa yksi haastattelu kivan oloisessa paikassa – katsotaan miten käy! Olisi kiva päästä kartuttamaan säästötiliä syksyä varten, estudihambret kun joutuvat entistä tiukemmalle taas ensi syksystä alkaen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saimme myös tällä viikolla asuntotarjouksen Turusta. Muutamme sinne siis toukokuussa. Hyvästi vaan pitkät koulumatkat! Harmi sinänsä, sillä olen kotiutunut hyvin tänne metsän keskelle Espooseen. Lunakin rakastaa tätä paikkaa kun pääsee vapaasti liikkumaan ulkona. Nyt neiti joutuu totuttelemaan taas kerrostaloelämään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuton lisäksi toukokuussa tapahtuu muutakin kivaa: matkustamme Madridiin, jonne Jorman sisko perheineen muutti puolisen vuotta sitten. Myös appivanhempani Mehikosta saapuvat huudeille eli saamme perinteisen sunnuntai-lounas -porukan jälleen koolle. Tämän jälkeen anoppini matkustaa kanssamme Suomeen viikoksi. Meksikon vieraan viihdytyslistalla on ainakin Turun ja saaristokylien ihmettely, Tallinnan risteily, saunakulttuuriin ja suomalaisiin perinneherkkuihin (mämmi!) tutustumista.

Nyt kohti kevättä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talvinen Nuuksio

Lauantai-aamu oli aavemaisen sumuinen. Vettäkin tihutti ja jäinen maa kiilteli vesilätäköiden alla. Ei ollut mikään kaunein ulkoilusää, mutta jos sellaista jää odottelemaan, ei todennäköisesti koskaan pääse ovesta ulos. Siispä pakkasimme reppuun termarin ja makkarat ja suuntasimme Nuuksioon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teimme tismalleen saman Haukankierroksen kuin viime syksynä, mutta aikaa meni reilusti enemmän kiitos liukkaiden metsäteiden. Joissain kohdissa luistimet tai pulkka olisivat toimineet paremmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokeilimme ensimmäistä kertaa makkaranpaistoa trangialla. Ei ihan mennyt odotusten mukaan, sillä liekki ehti jo sammua ennen kuin makkarat olivat edes kunnolla kuumentuneet. Siihenkin meni lähes tunti aikaa. Onneksi haarahypyt ja vaahtokarkkikaakaot pitivät lämpimänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus olisi kiva saada kunnon yhteiskuviakin näiltä reissuilta, mutta yleensä päädymme vauhdissa otettuihin selfiehin, joissa jommalta kummalta puuttuu puolet päästä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Evästauon jälkeen sade alkoi yltyä, joten lähdimme reippaasti tallustamaan eteenpäin. Viimeisellä etapilla oli kunnon tappoportaat, jotka olivat niin jäässä, että oli parempi laskeutua viereistä ryteikköä pitkin.

Ulkoilu on aina kivaa, mutta luulenpa, että odotellaan suosiolla kevättä ennen kuin lähdetään uudelleen liukastelemaan noihin maisemiin.

Muuri

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen yli kiivetään, ali kaivetaan tunneleita, joskus jopa marssitaan ovista reteästi sisään tuosta noin vain.

Se on vain esirippu teatterille, jonka kulisseissa iso bisnes ja piiri pieni pyörii. Sama näytelmä on jatkunut jo pitkään ja tulee jatkumaan, sillä – tehköönkin kipeää myöntää – se hyödyttää molempia osapuolia. Suurin osa näyttelijöistä uskoo voivansa vaikuttaa käsikirjoitukseen suorituksellaan, mutta tosiasiassa vain kulisseissa pysyttelevät ohjaajat tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja suurta yleisöä viedään kuin pässiä narussa.

Muurin rakentaminen on kuin hyllyn kiinnittäminen seinään purukumilla: väliaikainen korjaus, joka hetken kuluttua murtuu silmien sulkemisen ja ahneuden seurauksena. Esteiden rakentamisen sijaan on mentävä sinne, mistä kurjuus kumpuaa. Ymmärrettävä – ei tuomittava. Autettava ja keskityttävä siihen miten samanlaisia olemme.

Mikään fyysinen este ei ole suurempi kuin hädässä olevan ihmisen halu parempaan elämään.

Talvista maisemaa

Vaikka vihaan kylmyyttä yli kaiken, rakastan aurinkoisia pakkaspäiviä, jolloin kaikki peittyy kimaltelevaan kuuraan ja ilmassa leijuu pieniä timantinhohtoisia hileitä. Onneksi talvella ulkoilu on vain pukeutumiskysymys eli tarpeeksi vaan kerroksia päälle niin paatuneinkin vilukissa uskaltaa astua pakkasen armoille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime sunnuntai oli juuri tällainen päivä. Olin suunnitellut sulkeutuvani koko päiväksi pänttäämään tentteihin, mutta onnistuin vakuuttamaan itselleni, että parin tunnin happihyppely on hyväksi pääkopallekin. Otimme suunnaksi keskuspuiston ja läheisen siirtolapuutarhan ja heitettiin ihan vahingossa parin tunnin lenkki reilussa 10 pakkasasteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli ilmeisesti ihan fiksua tuhlata pari tuntia ulkoiluun, sillä tenteistä tuli hyvät arvosanat ja nyt voin hyvillä mielin vetäytyä lomanviettoon. Ensi viikolla nokka kohti Karjalaa!

Sí, quiero

En ole asiasta pahemmin huudellut täällä blogissa, mutta tänään, 5-vuotis (!!!) hääpäivämme kunniaksi, heittäydyn nostalgiseksi ja kerron kuinka kaikki tapahtui.

hjhf

Vaihtarivuoteni lähestyessään loppuaan mietimme Jorman kanssa, että miten järjestäisimme tulevaisuutemme. Molemmat halusimme jatkaa yhdessäoloa joko Suomessa tai Meksikossa, mutta käytännön asiat kuten viisumit ja työluvat huolestuttivat.  Tiedustelin entiseltä työkaveriltani, joka asuu meksikolaisen miehensä kanssa Suomessa, kuinka he olivat hoitaneet nämä seikat ja vastaus oli suora: kannattaa mennä naimisiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin asian Jorman kanssa puheeksi heti samana päivänä. Olimme aiemmin jo puhuneet ettei naimisiinmeno ollut kummallekaan big deal eikä kumpikaan meistä todellakaan ollut haaveillut siitä. Kuitenkin, lain näkökulmasta tarkasteltuna se hyödyttäisi molempia jos haluaisimme jatkaa yhdessäoloa – ja todella halusimme, joten päätös oli selvä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä joku entistä blogiani lukenut muistaa, että juuri tuohon aikoihin kolmen hengen kotitaloutemme joutui tuliseen riitaan vuokraemäntiemme kanssa. Viikkokausia jatkunut takuuvuokran palautusta koskenut väsytystaistelu kulminoitui siihen, että vuokraemäntien kanssa liittoutunut portinvartija ei päästänyt Jormaa kotiinsa ja talostamme katkaistiin sähköt. Päätimme ottaa hatkat pimeästä tuvasta ja heivasimme kamamme pick-upin lavalle, veimme ne säilöön Jorman bändikaverin kämpille (yläkuva) ja muutimme hotelliin pariksi päiväksi.

Kaksi päivää myöhemmin, perjantaina 16.12.2011 klo. 09.00, meille oli varattu aika maistraatista. Tuona kohtalokkaana aamuna pynttäydyimme ainokaisiin hieman parempiin kuteisiin, mitä muuttohässäkässä nyt oli sattunut mukaan tulemaan. Koleassa aamuviimassa kävelimme maistraatiin, joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä hotellista. Paikalla olivat minä, Jorma, Elina, neljä todistajaa ja tuomari.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti tilaisuuden jälkeen menimme aamupalalle lähimpään kuppilaan. Pari tuntia myöhemmin Elina ja poikakaverinsa olivat joutuneet auto-onnettomuuteen (jossa onneksi vain pelti kolisi) ja sitten vietimmekin päivän Jorman perhetutun a.k.a. Super-Marion autokorjaamolla. Juuri kun nälkäkiukku alkoi käydä ylivoimaiseksi, joku kiva ohikulkija lahjoitti meille nakkipizzan. Koska olimme persaukisia kirjauduimme ulos hotellista, mutta onneksi Elinan poikaystävä tarjosi kodittomalle hääparille katon pään päälle muutamaksi päiväksi. Illalla kokkailimme linssisoppaa ja hääyön vietimme poikakaverin kämppiksen huoneessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikessa tragikoomisuudessaan päivä oli aivan mahtava, ja no – ikimuistoinen. Ei tarvittu kalliita sormuksia, juhlia tai lahjoja vaan rakkautta, huumoria ja yhdessäoloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun Meksikoon lähdin enpä olisi kuvitellut lausuvani ”tahdon” meksikolaisessa maistraatissa, ainakaan niin pian. Tuo hetki muistuttaa minua siitä, että kaikki hyvät päätökset eivät välttämättä ole pitkän ja perinpohjaisen harkinnan tulosta vaan sitä, että uskaltaa takoa silloin kun rauta on kuumaa ja heittää epäilyksen pirun kuiskutukset romukoppaan.