Te gusta tirar piedras al río

Ups, viime kirjoittelusta onkin jo reilu kuukausi. Pieni catch-up taitaa olla paikallaan.

Vietimme Imatralla ”hiihtolomaa” eli vedimme sukset jalkaan sinä ainoana päivänä kun asteet tipahtivat pakkasen puolelle. Tietenkin juuri silloin kun oli aika lähteä kotiin, harmaus väistyi ja lämmittävä kevätaurinko alkoi paistaa kirkkaalta taivaalta. Kävelimme jäätä pitkin, joka tuntui niin heikolta, ettei varmasti mene montaa viikkoa kun aurinko jo sulattaa sen pois. Joen rannassakin jää oli lohkeillut kauniisti kuin sirpaloitunut lasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reilun 1,5 kuukauden päästä ensimmäinen vuoteni yliopistossa on jo taputeltu. Sitten onkin toivottavasti työntäyteinen kesä tiedossa. Töitä on haettu jo vaikka mistä, mutta vielä ei ole napannut mistään. Ensi viikolla on tiedossa yksi haastattelu kivan oloisessa paikassa – katsotaan miten käy! Olisi kiva päästä kartuttamaan säästötiliä syksyä varten, estudihambret kun joutuvat entistä tiukemmalle taas ensi syksystä alkaen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saimme myös tällä viikolla asuntotarjouksen Turusta. Muutamme sinne siis toukokuussa. Hyvästi vaan pitkät koulumatkat! Harmi sinänsä, sillä olen kotiutunut hyvin tänne metsän keskelle Espooseen. Lunakin rakastaa tätä paikkaa kun pääsee vapaasti liikkumaan ulkona. Nyt neiti joutuu totuttelemaan taas kerrostaloelämään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuton lisäksi toukokuussa tapahtuu muutakin kivaa: matkustamme Madridiin, jonne Jorman sisko perheineen muutti puolisen vuotta sitten. Myös appivanhempani Mehikosta saapuvat huudeille eli saamme perinteisen sunnuntai-lounas -porukan jälleen koolle. Tämän jälkeen anoppini matkustaa kanssamme Suomeen viikoksi. Meksikon vieraan viihdytyslistalla on ainakin Turun ja saaristokylien ihmettely, Tallinnan risteily, saunakulttuuriin ja suomalaisiin perinneherkkuihin (mämmi!) tutustumista.

Nyt kohti kevättä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset

Talvinen Nuuksio

Lauantai-aamu oli aavemaisen sumuinen. Vettäkin tihutti ja jäinen maa kiilteli vesilätäköiden alla. Ei ollut mikään kaunein ulkoilusää, mutta jos sellaista jää odottelemaan, ei todennäköisesti koskaan pääse ovesta ulos. Siispä pakkasimme reppuun termarin ja makkarat ja suuntasimme Nuuksioon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teimme tismalleen saman Haukankierroksen kuin viime syksynä, mutta aikaa meni reilusti enemmän kiitos liukkaiden metsäteiden. Joissain kohdissa luistimet tai pulkka olisivat toimineet paremmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokeilimme ensimmäistä kertaa makkaranpaistoa trangialla. Ei ihan mennyt odotusten mukaan, sillä liekki ehti jo sammua ennen kuin makkarat olivat edes kunnolla kuumentuneet. Siihenkin meni lähes tunti aikaa. Onneksi haarahypyt ja vaahtokarkkikaakaot pitivät lämpimänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus olisi kiva saada kunnon yhteiskuviakin näiltä reissuilta, mutta yleensä päädymme vauhdissa otettuihin selfiehin, joissa jommalta kummalta puuttuu puolet päästä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Evästauon jälkeen sade alkoi yltyä, joten lähdimme reippaasti tallustamaan eteenpäin. Viimeisellä etapilla oli kunnon tappoportaat, jotka olivat niin jäässä, että oli parempi laskeutua viereistä ryteikköä pitkin.

Ulkoilu on aina kivaa, mutta luulenpa, että odotellaan suosiolla kevättä ennen kuin lähdetään uudelleen liukastelemaan noihin maisemiin.

Muuri

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen yli kiivetään, ali kaivetaan tunneleita, joskus jopa marssitaan ovista reteästi sisään tuosta noin vain.

Se on vain esirippu teatterille, jonka kulisseissa iso bisnes ja piiri pieni pyörii. Sama näytelmä on jatkunut jo pitkään ja tulee jatkumaan, sillä – tehköönkin kipeää myöntää – se hyödyttää molempia osapuolia. Suurin osa näyttelijöistä uskoo voivansa vaikuttaa käsikirjoitukseen suorituksellaan, mutta tosiasiassa vain kulisseissa pysyttelevät ohjaajat tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja suurta yleisöä viedään kuin pässiä narussa.

Muurin rakentaminen on kuin hyllyn kiinnittäminen seinään purukumilla: väliaikainen korjaus, joka hetken kuluttua murtuu silmien sulkemisen ja ahneuden seurauksena. Esteiden rakentamisen sijaan on mentävä sinne, mistä kurjuus kumpuaa. Ymmärrettävä – ei tuomittava. Autettava ja keskityttävä siihen miten samanlaisia olemme.

Mikään fyysinen este ei ole suurempi kuin hädässä olevan ihmisen halu parempaan elämään.

Talvista maisemaa

Vaikka vihaan kylmyyttä yli kaiken, rakastan aurinkoisia pakkaspäiviä, jolloin kaikki peittyy kimaltelevaan kuuraan ja ilmassa leijuu pieniä timantinhohtoisia hileitä. Onneksi talvella ulkoilu on vain pukeutumiskysymys eli tarpeeksi vaan kerroksia päälle niin paatuneinkin vilukissa uskaltaa astua pakkasen armoille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime sunnuntai oli juuri tällainen päivä. Olin suunnitellut sulkeutuvani koko päiväksi pänttäämään tentteihin, mutta onnistuin vakuuttamaan itselleni, että parin tunnin happihyppely on hyväksi pääkopallekin. Otimme suunnaksi keskuspuiston ja läheisen siirtolapuutarhan ja heitettiin ihan vahingossa parin tunnin lenkki reilussa 10 pakkasasteessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli ilmeisesti ihan fiksua tuhlata pari tuntia ulkoiluun, sillä tenteistä tuli hyvät arvosanat ja nyt voin hyvillä mielin vetäytyä lomanviettoon. Ensi viikolla nokka kohti Karjalaa!

Sí, quiero

En ole asiasta pahemmin huudellut täällä blogissa, mutta tänään, 5-vuotis (!!!) hääpäivämme kunniaksi, heittäydyn nostalgiseksi ja kerron kuinka kaikki tapahtui.

hjhf

Vaihtarivuoteni lähestyessään loppuaan mietimme Jorman kanssa, että miten järjestäisimme tulevaisuutemme. Molemmat halusimme jatkaa yhdessäoloa joko Suomessa tai Meksikossa, mutta käytännön asiat kuten viisumit ja työluvat huolestuttivat.  Tiedustelin entiseltä työkaveriltani, joka asuu meksikolaisen miehensä kanssa Suomessa, kuinka he olivat hoitaneet nämä seikat ja vastaus oli suora: kannattaa mennä naimisiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otin asian Jorman kanssa puheeksi heti samana päivänä. Olimme aiemmin jo puhuneet ettei naimisiinmeno ollut kummallekaan big deal eikä kumpikaan meistä todellakaan ollut haaveillut siitä. Kuitenkin, lain näkökulmasta tarkasteltuna se hyödyttäisi molempia jos haluaisimme jatkaa yhdessäoloa – ja todella halusimme, joten päätös oli selvä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä joku entistä blogiani lukenut muistaa, että juuri tuohon aikoihin kolmen hengen kotitaloutemme joutui tuliseen riitaan vuokraemäntiemme kanssa. Viikkokausia jatkunut takuuvuokran palautusta koskenut väsytystaistelu kulminoitui siihen, että vuokraemäntien kanssa liittoutunut portinvartija ei päästänyt Jormaa kotiinsa ja talostamme katkaistiin sähköt. Päätimme ottaa hatkat pimeästä tuvasta ja heivasimme kamamme pick-upin lavalle, veimme ne säilöön Jorman bändikaverin kämpille (yläkuva) ja muutimme hotelliin pariksi päiväksi.

Kaksi päivää myöhemmin, perjantaina 16.12.2011 klo. 09.00, meille oli varattu aika maistraatista. Tuona kohtalokkaana aamuna pynttäydyimme ainokaisiin hieman parempiin kuteisiin, mitä muuttohässäkässä nyt oli sattunut mukaan tulemaan. Koleassa aamuviimassa kävelimme maistraatiin, joka sijaitsi vain parin sadan metrin päässä hotellista. Paikalla olivat minä, Jorma, Elina, neljä todistajaa ja tuomari.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti tilaisuuden jälkeen menimme aamupalalle lähimpään kuppilaan. Pari tuntia myöhemmin Elina ja poikakaverinsa olivat joutuneet auto-onnettomuuteen (jossa onneksi vain pelti kolisi) ja sitten vietimmekin päivän Jorman perhetutun a.k.a. Super-Marion autokorjaamolla. Juuri kun nälkäkiukku alkoi käydä ylivoimaiseksi, joku kiva ohikulkija lahjoitti meille nakkipizzan. Koska olimme persaukisia kirjauduimme ulos hotellista, mutta onneksi Elinan poikaystävä tarjosi kodittomalle hääparille katon pään päälle muutamaksi päiväksi. Illalla kokkailimme linssisoppaa ja hääyön vietimme poikakaverin kämppiksen huoneessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikessa tragikoomisuudessaan päivä oli aivan mahtava, ja no – ikimuistoinen. Ei tarvittu kalliita sormuksia, juhlia tai lahjoja vaan rakkautta, huumoria ja yhdessäoloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun Meksikoon lähdin enpä olisi kuvitellut lausuvani ”tahdon” meksikolaisessa maistraatissa, ainakaan niin pian. Tuo hetki muistuttaa minua siitä, että kaikki hyvät päätökset eivät välttämättä ole pitkän ja perinpohjaisen harkinnan tulosta vaan sitä, että uskaltaa takoa silloin kun rauta on kuumaa ja heittää epäilyksen pirun kuiskutukset romukoppaan.

 

Ojos de Brujo

Tulin vaan vinkkaamaan tästä ihanasta, barcelonalaisesta flamenco-bändistä. Sytyn niiiin kovasti! Tekisi mieli heittää kuulokkeet korvilta ja bailata villisti pitkin bussia.

Si este mundo anda perdido

Y no encuentras la razón

Échate una buena rumba y baila, baila baila

No pa’ olvidar sino pa’ llevarlo mejor

1. vuosi

Niin se vaan tuli ja meni – ensimmäinen vuotemme Suomessa. Tuntuu, ettei saapumisestamme voi mitenkään olla kulunut kokonaista vuotta, mutta samalla tuntuu että oltaisiin aina oltu täällä.

Mitä yhteen vuoteen on mahtunut?

-2kk asumista Imatralla, 6kk Uudessakaupungissa, 4kk Espoossa

-Jormalle murtomaahiihdon ja luistelun opettelua. Tänä talvena laskettelu vuorossa!

20160120_124950

-Työpaikkojen metsästystä, töiden tekoa, pääsykokeisiin lukemista

-Yksi ulkomaanmatka Prahaan

-Opiskelupaikat molemmille, opiskelijaelämään totuttelemista, uusia tuttavuuksia

20161111_084041

-Yli 17 000km bussimatkoja

-Maakuntamatkailua Suomen villissä lännessä eli Kustavissa, Raumalla, Turussa, Laitilassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-Paljon luonnossa kävelyä ja retkeilyä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-Yksi kummilapsi ❤

pikkuperkele

-Ja meidän perheenlisäys, Pikku-Perkele

Vuosi sitten mietimme olemmeko tekemässä elämämme virheen. Mitä jos emme saakaan töitä eikä opiskelupaikkaa? Mitä jos rahat loppuu? Mitä jos tulee vilu ja kaamosmasennus? Mitä jos, mitä jos?

Murheista huolimatta emme jääneet jossittelemaan. Jos olisimme jääneet, olisi kaikki varmasti mukavasti ennallaan: kohtuullisesti palkattu päivätyö, sunnuntailounaat anoppilassa, maastopyöräilyä Cimatariossa, tankotanssia, aurinkoa, Los Primosin tacot (nyt iski tacohimo!), mutta olen huomannut, että riskien ottaminen on palkitsevampaa kuin jatkuva, pumpulinpehmeässä mukavuudessa vellominen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikas hyvä vuosi, ettenkö sanoisi.