Elämässä pitää olla vähän Jurmoa

Näin oli kirjoittanut joku fiksu vuokramökkimme vieraskirjaan. Jos Jurmo on synonyymi ajantajun kadottamiselle, hitaille kalliokahveille, päivittäiselle saunomiselle ja meressä pulikoinnille, yksinkertaisten asioiden arvostamiselle, niin kyllä, säännöllinen annos Jurmoa on erittäin suotavaa — meikäläiselle suorastaan välttämätöntä.

20180801_161904

Saaristossa viihtyvä työkaverini kertoi minulle Jurmosta viime kesänä. Päivitteli kun mökkejä on rajoitetusti ja ne varataan jopa vuosia etukäteen, joten ei ollut vielä päässyt käymään siellä.

20180803_1540271

Myöhemmin tuijottelin huuli pyöreänä upeita kuvia Jurmosta ja haluni vierailla tuolla kauniin karulla saarella kasvoi yhä suuremmaksi. Maaliskuussa päätin, että tuonne on päästävä. Tiedustelin mökkien varaustilannetta, ja saimmekin majoituksen kolmeksi yöksi elokuun alussa. Vietimme sitten kolme laiskanpulskeaa päivää tuossa ulkosaariston helmessä.

20180804_080046

Ensimmäisenä aamuna kukko herätti. En saanut enää unta, joten nousin kahvinkeittohommiin. Alpakka katseli ikkunan takaa puuhiani. Avasin oven ja toinen hupsu melkein käveli ovesta sisään. Aikamoisia veijareita.

20180803_19203120180803_191848Tarkkailin tiiviisti niiden liikkeitä koko saarellaoloajan. Kukonlaulun aikaan ne kömpivät ulos tallistaan aloittaakseen loputtoman ruohonleikkuun ja jatkoivat aina auringonlaskuun asti. Ne pysyttelivät ryhmässä ja kun yksi lähti kävelemään, muut seurasivat heti perässä. Nokkoset tai vadelmien piikit eivät ilmeisesti haitanneet niitä, sillä ne ahmivat molempia mahan täydeltä. Ovenkahvojen ja muiden metallisten esineiden pureskelu kuului myös niiden aktiviteetteihin. Pimeän tultua ne marssivat takaisin talliinsa yöpuulle.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mitä olisikaan saari ilman kissaa? Tämä mirri tuli rapsutettavaksi etenkin iltaisin kun haistoi mökistämme leijailevan savulohen tuoksun. Omat kisumme ovat kesälomilla mummolassa, joten sijaiskisun rapsuttelu teki terää.

20180802_16182020180802_222222

Ahdinparta nuolee saaren rantoja joka puolelta. Se tuntuu varpaiden alla pehmeältä karvamatolta. Vaikka toisin voisi luulla, uimaan mennessä se antaa pitoa jaloille ja estää liukastumasta rantakivikossa. Pienet simpukat ja kalat piiloutuvat siihen ja löytävät sen sisuksista ties mitä aarteita — esimerkiksi meikäläisen varpaat, joita pikkukalat maistelivat uteliaina.

20180803_17253620180802_112737

Mökissämme ei ollut lukkoa vaan salpa, jonka kuka tahansa saa auki. Ihmettelin tätä aluksi, mutta myöhemmin huomasin, että saarelaiset pitivät ulko-oviansa levällään yötä päivää. Tunsin itseni vainoharhaiseksi kaupunkilaiseksi, joka maanisesti sulkee ja lukitsee kaiken kolmeen kertaan.

20180802_13515420180802_105937-220180801_172236

Kaltaiseni kivihullu on varmasti onnessaan tällä saarella, sillä erikokoisia ja -värisiä kiviä riitti silmänkantamattomiin. Poimin ja pyörittelin kiviä kädessäni, sujautin niitä taskuuni ja kuljetin joka paikkaan. Kaivoin kuoppia löytääkseni täydellien pyöreiksi hiotuneita yksilöitä. Litteät leipäkivet kelpasivat heittelyyn.

20180802_120814-EFFECTS20180802_12131620180802_110655

Pieni kappeli oli symppis. Auringonlaskun aikaan paikka oli kaunis ja tunnelmallinen. Muistokivissä toistuivat samat sukunimet, mikä ei ollut yllätys kun miettii, että saarella asuu vakituisesti vain 10 ihmistä, ja ainoastaan siellä syntyneet tai sinne sukujuuria omaavat henkilöt voivat asua siellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräs saarelainen tiesi kertoa, että Jurmoon saatiin sähköt vasta 21 vuotta sitten. Siis vasta vuonna 1997! Pohdimme millaista elämä on ollut kaukaisella saarella ilman sähköjä. Mitä jos sattui onnettomuus? Entä jos joku tarvitsi lääkäriä tai poliisia? Millaista oli kävellä yksin talven pimeydessä kylän ainoaa tietä pelkän taskulampun valossa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän vierailun aikaan hellettä ja aurinkoa riitti edelleen, mutta mietimme, millaiselta Jurmo näyttäisi eri vuodenaikoina. Vieraskirjan mukaan joku on nähnyt syksyisenä aamuna paksun usvan vyöryvän mereltä ja nielaisevan saaren, toinen tarponut saaren päästä päähän talvisessa hangessa, kolmas taas jäänyt saareen jumiin keskellä tammikuun pakkasia kun yhteysalus ei ole voinut rantautua jään vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietimme, millaiselta saari näyttäisi ukkosmyrskyn aikaan. Kun teimme lähtöä, sääjumalat päättivät vastata pohdintoihimme. Ensin jylisi, sitten salamoi kunnes lopulta taivas repesi juuri kun yhteysalus kalahti satamaan.

20180804_095151

Kotimatka taittui sateen piiskatessa laivaa, joten linnoittauduimme kahvilaan syömään kalakeittoa ja piispanmunkkia, mistä mieleeni tulee tähän asti kuulemani turkulaisin lause:

”Pist siit viis piispist.”

Meille riitti yhdet vaan.

 

 

Mainokset

Vepsän saari

Tämä kesä on hellinyt kotimaan matkailijaa. Toukokuusta alkaneet helteet ovat nostaneet asuntomme lämpötilan sellaisiin lukemiin, ettei sisätiloissa jaksa muuta kuin maata x-asennossa jääkahvi käden ulottuvilla.

Olemmekin siis nauttineet poikkeuksellisesta lämmöstä ulkoilmassa niin paljon kuin mahdollista. Olemme pyöräilleet Naantaliin ja uineet meressä, leiriytyneet saareen Teijon kansallispuistossa ja vaeltaneet paahtavassa metsässä, juoneet kahvia ja syöneet aamupuuroa rantakalliolla ja suppailleet Littoisten järvellä ja Aurajoella.

Viime maanantai-aamuna hyppäsimme punavalkoiseen M/S Lilyyn Läntiseltä Rantakadulta ja seilasimme Vepsän saareen muiden iloisten kesälomalaisten kanssa.

20180723_103555

20180723_1149331

Olimme päättäneet yöpyä yhden yön teltassa, mutta saarelta löytyy myös suloisia vuokramökkejä mukavuudenhaluisemmalle matkaajalle.

20180723_19083820180723_191217

Saareen päästyämme huomasimme, että olimme hieman ylivarustautuneet, sillä paikan päältä löytyy kaikki tarpeellinen vesipisteistä vessanpaperiin. Turha siis roudata mukaan kolmen litran juomarakkoa ja vessanpaperia (kuten me). Monella oli omat eväät mukana, mutta jos sapuskat unohtuivat rannikolle ja akuutti grillimakkaranhimo iskee, kahvila-kioskista saa kylmiä makkaroita euron kappalehintaan. Tarjolla on myös a la carte -annoksia ja sämpylöitä jos ei kokkaus- ja tulentekohommat innosta.

20180723_141537

Meillä oli mukana munakoisoa ja kesäkurpitsaa ja täydensimme kasvisosastoa kahvilasta ostetuilla makkaroilla. Grillikatoksesta löytyi vielä grillitikkuja, joten saatiin aikaan melko makoisat vartaat.

Lisäksi meillä oli trangia, jolla valmistimme iltapalan ja aamiaisen. Kahvila kun sulkeutui jo klo. 20.00 niin omat kokkausvälineet ja kuivamuonat tulivat tarpeeseen.

20180723_144007

Leirin pystyttämisen ja lounaan jälkeen painuimme rannalle pelaamaan biitsiä ja polskimaan lämpimässä vedessä. Iso peukku siitä, että kaikki pihapelit kuten petankki, kroketti, mölkky ja pallot olivat ilmaisia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saarella on paljon luontopolkuja ja korkeita kallioita, joista kelpaa ihailla saaristoa ja ohi lipuvia laivoja. Otimme riippumatot messiin ja lähdimme etsimään mukavaa päikkäripaikkaa, johon merituuli puhaltaisi ja jossa näköala olisi kohdallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

20180723_191946

20180723_194437OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päikkäreiden jälkeen taivalsimme vielä saaren ympäri upeassa laskevan auringon valossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä viimeinen purjevene lipui vierasvenesatamaan ennen pimeän laskeutumista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

20180723_215130

M/S Lily ajaa Turku-Vepsä väliä kolmesti päivässä, ja ensimmäinen ja viimeinen vuoro näyttävät olevan suosituimpia. Suurin osa matkailijoista oli päiväretkeilijöitä, sillä viimeisen vuoron lähdettyä klo. 18.00 saari hiljeni totaalisesti. Jäljelle jääneet vetäytyivät mökkeihinsä, veneisiinsä ja telttoihinsa yöpuulle.

20180724_102725

Aamu valkeni aurinkoisena ja hiljaisena. Roudasimme trangian rantapyödälle. Aamupalaa valmistellessa katselimme kun valkoposkihanhet juoksentelivat kaakattaen pakoon kun henkilökunta tasoitti rantahiekkaa mönkijällä.

Oli muuten luksusta saada aamusumppi valmiina kuppiin, sillä en ole vielä oppinut keittämään trangialla juomakelpoista kahvia. Lopputulos on aina mutavelliä tai sukkamehua. Nyt olin tyytyväinen.

20180724_092508

Aamupalan jälkeen lähdimme soutuveneilemään saaren ympäri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

20180724_1153471OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saarella on myös korkea näköalapaikka, josta avautuu upea maisema merelle ja laivareiteille. Ylös päästäkseen voi valita helpon reitin eli polun tai haastavamman eli kiivetä kallioidenvälistä lohkeamaa pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA20180724_125800OLYMPUS DIGITAL CAMERA20180724_131630

Vepsä on siitä kiva, että sieltä löytyy tekemistä jokaiseen makuun: voi pystyttää teltan rauhaisaan poukamaan ja nauttia kunnon eräjormailusta täysin omassa rauhassa tai vaihtoehtoisesti istua koko päivän terasilla tuoppi kourassa ja pizzapala toisessa kädessä.

Eräjormailun voi myös yhdistää mukavuuksiin eli yöpyä teltassa ja hakea kylmän oluen tai kuuman aamukahvin kun siltä tuntuu. Jos aamupuuro palaa pohjaan trangiassa, kahvilan juustosämpylä lohduttaa varmasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luulenpa, että Vepsästä tulee meidän jokavuotinen kesäreissukohde, sillä hyvät yhteydet, rauhallisuus ja loputtomat aktiviteetit saivat meidät rakastumaan tähän pikkusaareen

Täältä löydät lisätietoa Vepsästä ja M/S Lilyn aikatauluista.

Haliskylän huudit

Kävin läpi menneen vuoden kuvia, ja huomasin napanneeni paljon kuvia täältä kodin lähettyviltä. Tämä on kyllä aika mukava paikka asua, joten esittelenpä nyt teille Haliskylää.

20170920_18205520170614_215000

Ennen Turkuun muuttoa olin laittanut TYS:lle asuntohakemuksia kolmeen eri paikkaan.  Tutkiskelin Googlesta etukäteen näitä paikkoja ja salaa toivoin, että pääsisimme muuttamaan Haliskylään, sillä hiljattain peruskorjatut asunnot, luonnon ja yliopiston läheisyys houkuttelivat. Sitten huhtikuisena päivänä bongasin ilmoituksen vapaasta asunnosta, soitin TYS:lle, ja pian asuntotarjous kilahti sähköpostiini.

20170920_18213420170709_220327

Ennen metsäisestä Espoosta lähtöä, olin huolissani löytäisinkö uusilta huudeiltamme Keskuspuiston vertaisia lenkkeilymaastoja tai Nuuksion kaltaista viikonlopun eräjormailupaikkaa. Huoleni oli kuitenkin turha, sillä ihan tässä vieressä on metsäisiä lenkkipolkuja sekä joen varressa kulkevia ja viljapeltoja halkovia hiekkateitä. Vieressä on myös Halistenkoski ja Padolla-kesäkahvila, josta voi vuokrata kanootin tai istahtaa aurinkotuoliin nauttimaan tuoretta korvapuustia ja kahvia.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA20170614_18082820170614_165538

Aloitimme kesällä myös lonkkaroinnin. Olen nuorempana pari kertaa yrittänyt rullalautailla, mutta luovutin heti kun lensin selälleni pari kertaa. Ei riittänyt kärsivällisyys opetella. Kiinnostus hommaan on kuitenkin kytenyt jo vuosia, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hankimme laudat molemmille ja opettelimme Youtubesta perusjutut. Pikkuhiljaa laudan hallinta parani ja vauhti koveni. Loppukesästä uskalsimme jo laskea mäkiä, jotka alkukesästä olivat tuntuneet ihan mahdottomilta. En malta odottaa kevättä, että pääsemme taas rullailemaan!

20170619_21052920170621_20020620170619_212111

Ainoat muutosta kärsineet ovat kissat. Oma metsäinen takapiha vaihtui kerrostalon parvekkeeseen, jonka lasituksen raoista voi haistella maailman tuoksuja. Ne ovat toki päässeet ulkoilemaan valjaissa, ja kesällä kävelimmekin Lunan kanssa samaa reittiä melkein joka ilta. Nubekin teki kovasti tuttavuutta naapurin kolliin, joka aina livahtaa ikkunasta ulos tullakseen moikkaamaan meidän kisuja. Luna ei kuitenkaan ole yhtä mielissään tuttavallisesta kollista, vaan sähisee ja tarjoaa käpälää, jos herra uskaltutuu liian lähelle.

Viime kesänä aika tuntui menevän siivillä, ja nyt kun katson näitä kuvia, niin tuli aika paljon vietettyä aikaa ulkona. Työpäivän päätteeksi oli helppo lähteä jokirantaan iltapalapiknikille, treenaamaan tai muuten vain hengailemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA20170709_22065720170915_194405

20170610_195815

Olen kovin tykästynyt tähän alueeseen, mutta myös itse Haliskylään. Täällä asuu valtava määrä opiskelijoita, ja pelkäsinkin, että saamme kuunnella jatkuvaa biletystä aamusta iltaan. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri naapureiden kanssa, sillä harvoin kuuluu mitään ääniä, paitsi kitaransoittoa ja laulua ❤

20171019_08422820180121_15440920180220_170609

Täällä siis asustellaan toivottavasti siihen asti kun valmistun eli ainakin pari seuraavaa vuotta, ellei ihmeitä tapahdu.

Kaksi viimeistä kuvaa ovat tältä viikolta. Sää on ollut ihanan aurinkoinen, ja vaikka pakkasasteita riittääkin, päivä päivältä lisääntyvä valo tuo lupauksen keväästä. Jos kelit pysyvät tällaisena, talvi saisi kyllä jatkua vielä ainakin hetken.

Aurinkoista viikkoa!

 

 

Täällä taas

Olette varmaan huomanneet (jos siellä nyt enää ketään on), että postaustahtini on ollut lievästi sanottuna verkkainen viime kuukausina. En oikeastaan tiedä miksi näin kävi – en päättänyt lopettaa kirjoittamista, mutta ilmeisesti opiskelukiireet ja jatkuva näyttöjen tuijotus tekivät tehtävänsä: vapaa-ajalla halusin keskittyä mahdollisimman paljon elämään virtuaalimaailman ulkopuolella.

20171224_111223

 

Jossain vaiheessa olin hakannut näppäimistöä niin tiiviisti kurssitehtävien parissa, ettei puhti riittänyt enää oman elämän sanoittamiseen. Pohdin myös, miksi haluaisin ylipäätään jakaa elämääni netissä? Eihän elämässäni juuri nyt tapahdu mitään jännää. Ei mitään opiskelua, töitä, satunnaista lenkkeilyä, kissojen ja Jorman kanssa hengailua kummempaa ❤

 

Täällä vietetään elämää ilman suuria draamankaaria. Rauhallisesti uomassaan soljuvaa elämää. Ketä sellainen kiinnostaa?

20171213_114150

Toisaalta, itsekin aikoinaan kiinnostuin juuri niistä blogeista, jotka eivät keskity jonkun tietyn aihealueen ympärille vaan, jossa kirjoittaja avoimesti kertoo havainnoistaan, ajatuksistaan ja osaa etsiä kauneutta ympäröivästä luonnosta, eläimistä ja ihmisistä. Suurien saavutusten ja hienojen hankintojen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa lukea, miten ihmiset löytävät onnen pienistä jutuista, miten eri tavalla tämän yhteisen todellisuuden voikaan kokea.

20180120_160503

 

Joten täällä ollaan taas. Kirjoituslähteet pulppuavat jälleen, ja ehkä onnistun kirjoittamaan hieman useammin kuin kerran vuodessa. Jonkinlainen tilannepäivitys olisi myös kai paikallaan, mutta en rehellisesti usko saavani sellaista aikaiseksi.

Pähkinänkuoressa: asuinpaikaksi meillä on vaihtunut Turku, opiskelut etenevät vauhdilla, olen töissä meksikolaisessa ravintolassa ja Jormankin työpaikka (edelleen sama) on vaihtunut Turkuun.

Pikaisiin näkemisiin!

Te gusta tirar piedras al río

Ups, viime kirjoittelusta onkin jo reilu kuukausi. Pieni catch-up taitaa olla paikallaan.

Vietimme Imatralla ”hiihtolomaa” eli vedimme sukset jalkaan sinä ainoana päivänä kun asteet tipahtivat pakkasen puolelle. Tietenkin juuri silloin kun oli aika lähteä kotiin, harmaus väistyi ja lämmittävä kevätaurinko alkoi paistaa kirkkaalta taivaalta. Kävelimme jäätä pitkin, joka tuntui niin heikolta, ettei varmasti mene montaa viikkoa kun aurinko jo sulattaa sen pois. Joen rannassakin jää oli lohkeillut kauniisti kuin sirpaloitunut lasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reilun 1,5 kuukauden päästä ensimmäinen vuoteni yliopistossa on jo taputeltu. Sitten onkin toivottavasti työntäyteinen kesä tiedossa. Töitä on haettu jo vaikka mistä, mutta vielä ei ole napannut mistään. Ensi viikolla on tiedossa yksi haastattelu kivan oloisessa paikassa – katsotaan miten käy! Olisi kiva päästä kartuttamaan säästötiliä syksyä varten, estudihambret kun joutuvat entistä tiukemmalle taas ensi syksystä alkaen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saimme myös tällä viikolla asuntotarjouksen Turusta. Muutamme sinne siis toukokuussa. Hyvästi vaan pitkät koulumatkat! Harmi sinänsä, sillä olen kotiutunut hyvin tänne metsän keskelle Espooseen. Lunakin rakastaa tätä paikkaa kun pääsee vapaasti liikkumaan ulkona. Nyt neiti joutuu totuttelemaan taas kerrostaloelämään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuton lisäksi toukokuussa tapahtuu muutakin kivaa: matkustamme Madridiin, jonne Jorman sisko perheineen muutti puolisen vuotta sitten. Myös appivanhempani Mehikosta saapuvat huudeille eli saamme perinteisen sunnuntai-lounas -porukan jälleen koolle. Tämän jälkeen anoppini matkustaa kanssamme Suomeen viikoksi. Meksikon vieraan viihdytyslistalla on ainakin Turun ja saaristokylien ihmettely, Tallinnan risteily, saunakulttuuriin ja suomalaisiin perinneherkkuihin (mämmi!) tutustumista.

Nyt kohti kevättä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Talvinen Nuuksio

Lauantai-aamu oli aavemaisen sumuinen. Vettäkin tihutti ja jäinen maa kiilteli vesilätäköiden alla. Ei ollut mikään kaunein ulkoilusää, mutta jos sellaista jää odottelemaan, ei todennäköisesti koskaan pääse ovesta ulos. Siispä pakkasimme reppuun termarin ja makkarat ja suuntasimme Nuuksioon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teimme tismalleen saman Haukankierroksen kuin viime syksynä, mutta aikaa meni reilusti enemmän kiitos liukkaiden metsäteiden. Joissain kohdissa luistimet tai pulkka olisivat toimineet paremmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokeilimme ensimmäistä kertaa makkaranpaistoa trangialla. Ei ihan mennyt odotusten mukaan, sillä liekki ehti jo sammua ennen kuin makkarat olivat edes kunnolla kuumentuneet. Siihenkin meni lähes tunti aikaa. Onneksi haarahypyt ja vaahtokarkkikaakaot pitivät lämpimänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus olisi kiva saada kunnon yhteiskuviakin näiltä reissuilta, mutta yleensä päädymme vauhdissa otettuihin selfiehin, joissa jommalta kummalta puuttuu puolet päästä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Evästauon jälkeen sade alkoi yltyä, joten lähdimme reippaasti tallustamaan eteenpäin. Viimeisellä etapilla oli kunnon tappoportaat, jotka olivat niin jäässä, että oli parempi laskeutua viereistä ryteikköä pitkin.

Ulkoilu on aina kivaa, mutta luulenpa, että odotellaan suosiolla kevättä ennen kuin lähdetään uudelleen liukastelemaan noihin maisemiin.

Muuri

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen yli kiivetään, ali kaivetaan tunneleita, joskus jopa marssitaan ovista reteästi sisään tuosta noin vain.

Se on vain esirippu teatterille, jonka kulisseissa iso bisnes ja piiri pieni pyörii. Sama näytelmä on jatkunut jo pitkään ja tulee jatkumaan, sillä – tehköönkin kipeää myöntää – se hyödyttää molempia osapuolia. Suurin osa näyttelijöistä uskoo voivansa vaikuttaa käsikirjoitukseen suorituksellaan, mutta tosiasiassa vain kulisseissa pysyttelevät ohjaajat tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja suurta yleisöä viedään kuin pässiä narussa.

Muurin rakentaminen on kuin hyllyn kiinnittäminen seinään purukumilla: väliaikainen korjaus, joka hetken kuluttua murtuu silmien sulkemisen ja ahneuden seurauksena. Esteiden rakentamisen sijaan on mentävä sinne, mistä kurjuus kumpuaa. Ymmärrettävä – ei tuomittava. Autettava ja keskityttävä siihen miten samanlaisia olemme.

Mikään fyysinen este ei ole suurempi kuin hädässä olevan ihmisen halu parempaan elämään.