Kävin läpi menneen vuoden kuvia, ja huomasin napanneeni paljon kuvia täältä kodin lähettyviltä. Tämä on kyllä aika mukava paikka asua, joten esittelenpä nyt teille Haliskylää.
Ennen Turkuun muuttoa olin laittanut TYS:lle asuntohakemuksia kolmeen eri paikkaan. Tutkiskelin Googlesta etukäteen näitä paikkoja ja salaa toivoin, että pääsisimme muuttamaan Haliskylään, sillä hiljattain peruskorjatut asunnot, luonnon ja yliopiston läheisyys houkuttelivat. Sitten huhtikuisena päivänä bongasin ilmoituksen vapaasta asunnosta, soitin TYS:lle, ja pian asuntotarjous kilahti sähköpostiini.
Ennen metsäisestä Espoosta lähtöä, olin huolissani löytäisinkö uusilta huudeiltamme Keskuspuiston vertaisia lenkkeilymaastoja tai Nuuksion kaltaista viikonlopun eräjormailupaikkaa. Huoleni oli kuitenkin turha, sillä ihan tässä vieressä on metsäisiä lenkkipolkuja sekä joen varressa kulkevia ja viljapeltoja halkovia hiekkateitä. Vieressä on myös Halistenkoski ja Padolla-kesäkahvila, josta voi vuokrata kanootin tai istahtaa aurinkotuoliin nauttimaan tuoretta korvapuustia ja kahvia.
Aloitimme kesällä myös lonkkaroinnin. Olen nuorempana pari kertaa yrittänyt rullalautailla, mutta luovutin heti kun lensin selälleni pari kertaa. Ei riittänyt kärsivällisyys opetella. Kiinnostus hommaan on kuitenkin kytenyt jo vuosia, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hankimme laudat molemmille ja opettelimme Youtubesta perusjutut. Pikkuhiljaa laudan hallinta parani ja vauhti koveni. Loppukesästä uskalsimme jo laskea mäkiä, jotka alkukesästä olivat tuntuneet ihan mahdottomilta. En malta odottaa kevättä, että pääsemme taas rullailemaan!
Ainoat muutosta kärsineet ovat kissat. Oma metsäinen takapiha vaihtui kerrostalon parvekkeeseen, jonka lasituksen raoista voi haistella maailman tuoksuja. Ne ovat toki päässeet ulkoilemaan valjaissa, ja kesällä kävelimmekin Lunan kanssa samaa reittiä melkein joka ilta. Nubekin teki kovasti tuttavuutta naapurin kolliin, joka aina livahtaa ikkunasta ulos tullakseen moikkaamaan meidän kisuja. Luna ei kuitenkaan ole yhtä mielissään tuttavallisesta kollista, vaan sähisee ja tarjoaa käpälää, jos herra uskaltutuu liian lähelle.
Viime kesänä aika tuntui menevän siivillä, ja nyt kun katson näitä kuvia, niin tuli aika paljon vietettyä aikaa ulkona. Työpäivän päätteeksi oli helppo lähteä jokirantaan iltapalapiknikille, treenaamaan tai muuten vain hengailemaan.
Olen kovin tykästynyt tähän alueeseen, mutta myös itse Haliskylään. Täällä asuu valtava määrä opiskelijoita, ja pelkäsinkin, että saamme kuunnella jatkuvaa biletystä aamusta iltaan. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri naapureiden kanssa, sillä harvoin kuuluu mitään ääniä, paitsi kitaransoittoa ja laulua ❤
Täällä siis asustellaan toivottavasti siihen asti kun valmistun eli ainakin pari seuraavaa vuotta, ellei ihmeitä tapahdu.
Kaksi viimeistä kuvaa ovat tältä viikolta. Sää on ollut ihanan aurinkoinen, ja vaikka pakkasasteita riittääkin, päivä päivältä lisääntyvä valo tuo lupauksen keväästä. Jos kelit pysyvät tällaisena, talvi saisi kyllä jatkua vielä ainakin hetken.
Aurinkoista viikkoa!
Move on 