Haliskylän huudit

Kävin läpi menneen vuoden kuvia, ja huomasin napanneeni paljon kuvia täältä kodin lähettyviltä. Tämä on kyllä aika mukava paikka asua, joten esittelenpä nyt teille Haliskylää.

20170920_18205520170614_215000

Ennen Turkuun muuttoa olin laittanut TYS:lle asuntohakemuksia kolmeen eri paikkaan.  Tutkiskelin Googlesta etukäteen näitä paikkoja ja salaa toivoin, että pääsisimme muuttamaan Haliskylään, sillä hiljattain peruskorjatut asunnot, luonnon ja yliopiston läheisyys houkuttelivat. Sitten huhtikuisena päivänä bongasin ilmoituksen vapaasta asunnosta, soitin TYS:lle, ja pian asuntotarjous kilahti sähköpostiini.

20170920_18213420170709_220327

Ennen metsäisestä Espoosta lähtöä, olin huolissani löytäisinkö uusilta huudeiltamme Keskuspuiston vertaisia lenkkeilymaastoja tai Nuuksion kaltaista viikonlopun eräjormailupaikkaa. Huoleni oli kuitenkin turha, sillä ihan tässä vieressä on metsäisiä lenkkipolkuja sekä joen varressa kulkevia ja viljapeltoja halkovia hiekkateitä. Vieressä on myös Halistenkoski ja Padolla-kesäkahvila, josta voi vuokrata kanootin tai istahtaa aurinkotuoliin nauttimaan tuoretta korvapuustia ja kahvia.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA20170614_18082820170614_165538

Aloitimme kesällä myös lonkkaroinnin. Olen nuorempana pari kertaa yrittänyt rullalautailla, mutta luovutin heti kun lensin selälleni pari kertaa. Ei riittänyt kärsivällisyys opetella. Kiinnostus hommaan on kuitenkin kytenyt jo vuosia, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hankimme laudat molemmille ja opettelimme Youtubesta perusjutut. Pikkuhiljaa laudan hallinta parani ja vauhti koveni. Loppukesästä uskalsimme jo laskea mäkiä, jotka alkukesästä olivat tuntuneet ihan mahdottomilta. En malta odottaa kevättä, että pääsemme taas rullailemaan!

20170619_21052920170621_20020620170619_212111

Ainoat muutosta kärsineet ovat kissat. Oma metsäinen takapiha vaihtui kerrostalon parvekkeeseen, jonka lasituksen raoista voi haistella maailman tuoksuja. Ne ovat toki päässeet ulkoilemaan valjaissa, ja kesällä kävelimmekin Lunan kanssa samaa reittiä melkein joka ilta. Nubekin teki kovasti tuttavuutta naapurin kolliin, joka aina livahtaa ikkunasta ulos tullakseen moikkaamaan meidän kisuja. Luna ei kuitenkaan ole yhtä mielissään tuttavallisesta kollista, vaan sähisee ja tarjoaa käpälää, jos herra uskaltutuu liian lähelle.

Viime kesänä aika tuntui menevän siivillä, ja nyt kun katson näitä kuvia, niin tuli aika paljon vietettyä aikaa ulkona. Työpäivän päätteeksi oli helppo lähteä jokirantaan iltapalapiknikille, treenaamaan tai muuten vain hengailemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA20170709_22065720170915_194405

20170610_195815

Olen kovin tykästynyt tähän alueeseen, mutta myös itse Haliskylään. Täällä asuu valtava määrä opiskelijoita, ja pelkäsinkin, että saamme kuunnella jatkuvaa biletystä aamusta iltaan. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri naapureiden kanssa, sillä harvoin kuuluu mitään ääniä, paitsi kitaransoittoa ja laulua ❤

20171019_08422820180121_15440920180220_170609

Täällä siis asustellaan toivottavasti siihen asti kun valmistun eli ainakin pari seuraavaa vuotta, ellei ihmeitä tapahdu.

Kaksi viimeistä kuvaa ovat tältä viikolta. Sää on ollut ihanan aurinkoinen, ja vaikka pakkasasteita riittääkin, päivä päivältä lisääntyvä valo tuo lupauksen keväästä. Jos kelit pysyvät tällaisena, talvi saisi kyllä jatkua vielä ainakin hetken.

Aurinkoista viikkoa!

 

 

Kissanomistajan päiväkirja

Rakas päiväkirja,

Päivä päivältä tuntuu, että me emme hallitse niitä vaan ne meitä. Ne tietävät tarkalleen, mistä narusta vetää milloinkin, milloin tonnikalapurkin kansi aukeaa ja milloin aloittaa tärykalvoja koetteleva ruinaaminen ja jaloissa kiehnääminen.

Kun olimme vasta adoptoineet Lunan, eräs kissanomistajaystävämme varoitteli, että etenkin naaraskissat kokevat omistajiensa olevan palvelijoitaan. Nauroin moiselle väitteelle. Luontodokkari myös kertoi, että kissat ovat oppineet imitoimaan ihmisvauvojen ääniä herättääkseen mahdollisimman paljon empatiaa omistajissaan ja saadakseen haluamansa.

lunakingi

Nyt olen ymmärtänyt mitä ystävä ja luontodokkari tarkoittivat. Näistä kahdesta suloisesta karvapallosta on kuoriutunut pahemman luokan itsevaltiaita. Olemmekin alkaneet kutsumaan näitä meidän karvapalloja paremmin niiden persoonia kuvaavilla nimillä.

lunakingi2

Luna eli Berrinchuda (Lellipentu) vihaa suljettuja ovia yli kaiken. Jos menen vessaan tai suihkuun ja erehdyn sulkemaan oven niin sekunnin päästä kuuluu vihainen mauuuuuu mauuuuu!!!!. Kun avaan oven ei neiti kuitenkaan tule sisään ja kääntyy kannoillaan. Jos kuitenkin tulee, loikkaa hän lavuaarin reunalle, mulkaisee vaativasti ja maukaisee sanoakseen: palvelija, avaa hana!. Berrinchuda juo siis ainoastaan vettä suoraan hanasta, kuppivesi ei ole suinkaan sopivaa Hänen Ylhäisyydelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nube eli Pikku-Perkele on ovela pirulainen. Tuo suloinen karvakorva tervehtii iloisesti ketä tahansa tuttua tai tuntematonta, kehrää vatsan päällä ja naukuu melodisesti. Mutta viaton ja pörröinen ulkomuoto pettää. Kun olemme menneet nukkumaan demoni sen sisällä ottaa vallan, ja se aloittaa ravaamisen ympäri asuntoa tuhoten kaikki pöydille unohdetut hiuslenkit, pumpulipuikot, kynät, kumit, you name it. Toisinaan heräämme siihen kun Pikku-Perkele juoksee kasvojemme yli, pureskelee hiuksiamme tai teroittaa kynsiään reiteemme.

pikkuperkele2

Pikku-Perkele nauttii suunnattomasti ilkivallan tekemisestä ja Berrinchudan kiusaamisesta. Kun kukkaruukusta on mullat kaivettu ulos ja osoitan syyttävän sormeni kohti demonia, sen viaton katse kertoo: en se minä ollut. Karismaattinen valehtelija. Pikku-Perkeleessä olisi ehdottomasti potentiaalia terroristiksi tai poliitikoksi.

Ehkä huonolla kasvatuksella on lusikkansa sopassa?