Olette varmaan huomanneet (jos siellä nyt enää ketään on), että postaustahtini on ollut lievästi sanottuna verkkainen viime kuukausina. En oikeastaan tiedä miksi näin kävi – en päättänyt lopettaa kirjoittamista, mutta ilmeisesti opiskelukiireet ja jatkuva näyttöjen tuijotus tekivät tehtävänsä: vapaa-ajalla halusin keskittyä mahdollisimman paljon elämään virtuaalimaailman ulkopuolella.
Jossain vaiheessa olin hakannut näppäimistöä niin tiiviisti kurssitehtävien parissa, ettei puhti riittänyt enää oman elämän sanoittamiseen. Pohdin myös, miksi haluaisin ylipäätään jakaa elämääni netissä? Eihän elämässäni juuri nyt tapahdu mitään jännää. Ei mitään opiskelua, töitä, satunnaista lenkkeilyä, kissojen ja Jorman kanssa hengailua kummempaa ❤
Täällä vietetään elämää ilman suuria draamankaaria. Rauhallisesti uomassaan soljuvaa elämää. Ketä sellainen kiinnostaa?
Toisaalta, itsekin aikoinaan kiinnostuin juuri niistä blogeista, jotka eivät keskity jonkun tietyn aihealueen ympärille vaan, jossa kirjoittaja avoimesti kertoo havainnoistaan, ajatuksistaan ja osaa etsiä kauneutta ympäröivästä luonnosta, eläimistä ja ihmisistä. Suurien saavutusten ja hienojen hankintojen sijaan on paljon mielenkiintoisempaa lukea, miten ihmiset löytävät onnen pienistä jutuista, miten eri tavalla tämän yhteisen todellisuuden voikaan kokea.
Joten täällä ollaan taas. Kirjoituslähteet pulppuavat jälleen, ja ehkä onnistun kirjoittamaan hieman useammin kuin kerran vuodessa. Jonkinlainen tilannepäivitys olisi myös kai paikallaan, mutta en rehellisesti usko saavani sellaista aikaiseksi.
Pähkinänkuoressa: asuinpaikaksi meillä on vaihtunut Turku, opiskelut etenevät vauhdilla, olen töissä meksikolaisessa ravintolassa ja Jormankin työpaikka (edelleen sama) on vaihtunut Turkuun.
Pikaisiin näkemisiin!
Move on 