Reippaan koululaisen päivä

Seison pilkkopimeässä moottoritien varrella ja tuijotan Helsinkiin päin valuvaa automerta. Turkuun päin mentäessä tie on vähemmän ruuhkainen. Pysäkille löntystävät taas samat tutut naamat, jotkut tulevat vähän myöhässä kun tietävät ettei bussi kuitenkaan ole ajallaan. On ollut lohduttavaa huomata, että moni muukin reissaa tätä väliä päivittäin.

Bussissa syön aamiaisen: ruisleivän, hedelmän ja kahvia termarista. Pitäisi malttaa juoda kahvi vasta yliopistolla – vessahätä kun yllättää meikäläisen turhankin pian eikä keikkuvan bussin vessa ole todellakaan viiden tähden helpotuksen hotelli. Sitten teen normatiivisen kieliopin läksyjä, järjestelen kalenteria ja tarkistan sähköpostin. Nyt lisääntyneen pimeyden myötä olen tosin uppoutunut Spotifyn tai Duolingon koukuttavaan maailmaan hyödyllisen tekemisen sijaan.

20161003_114814

20161003_143522

Harpon Yliopistonmäen portaita kaksi askelmaa kerrallaan. Luennoitsija on jo tottunut, että tämä maijamyöhänen pinkoo hiki otsalla saliin vartin myöhässä. Tiedän ettei akateeminen vartti päde aamuluentoihin mutta minkäs teet.

20160915_125226

Luentojen välissä suunnistan Assarin Ullakolle tai Bryggeen nauttimaan ravitsevan, opiskelijabudjettiystävällisen lounaan. Täydellä vatsalla jaksaa vielä istua iltapäiväisen Espanjan kielisen maailman variaatio -kurssin luennolla ja tutkia englannin ääntämisen sanakirjaa kirjastossa.

20160824_16193520161017_102031

Iltapäivällä hyppään takaisin punaisen, porotarroilla varustetun bussin kyytiin. Kaivan liian mustuneen banaanin repun pohjalta, vedän kuulokkeet korville ja käyn suomen kielen kurssin esiintymisen analyysi -tehtävän kimppuun. Päätän analysoida Youtubesta löytämäni Donald Trumpin puheen. Puhetta kuunnellessani tekisi toisinaan mieli nauraa, toisinaan itkeä. Välillä kurkin ulos ikkunasta nähdäkseni viimeiset, puiden latvoista pakenevat auringonsäteet.

1,5 tunnin päästä on pilkkopimeää ja olen taas motarin varressa. Nyt on se aika vuodesta kun aamu ja ilta ovat täysin identtiset.

Lähtölaskenta

”Viimeistä viedään!” -sanoi Hugo. Olen viettänyt kohta kuukauden päivät laiskotellen (meksikolaiset sanoisivat että huevoneando ) ja nyt on käsillä viimeiset Uki-elämän hetket ennen muuttoa Espooseen. En ole löytänyt luukkua Turusta joten muutamme molemmat Espooseen ja katson miten päivittäinen reissaaminen Espoo-Turku -väliä lähtee sujumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Opiskeluiden aloittaminen tässä iässä arveluttaa hieman, mutta toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos muistelen itseäni 20-vuotiaana niin tuskinpa olisin ollut tarpeeksi motivoitunut kahlaamaan läpi tenttikirjoja saati edes läpäissyt pääsykokeita. Tuolloin kiinnostivat ihan muut jutut ja hyvä niin: monta hienoa kokemusta, taitoa ja ihmistä on tarttunut mukaan matkan varrelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puolen vuoden aikana ehdin jo tykästyä Ukiin, mutta nyt on jälleen aika pakata kimpsut ja kampsut ja jatkaa matkaa. Vaikka maisemanvaihdosta seuraa aina pieni haikeus, on se kerta kerralta kivuttomampaa kun tietää aina löytävänsä hienoja paikkoja uusiltakin huudeilta. Jorma pysyttelee edelleen osittain Autotehtaan palkkalistoilla, joten hän tulee vielä palaamaan Ukiin varmasti useasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilmassa on jo syksyistä fiilistä. Ollaankin otettu kaikki irti aurinkoisista päivistä: vaellettu kansallispuistossa, uitu, kalastettu ja käyty vattuvarkaissa. Tänä syksynä marjastushimoni on lähtenyt kokonaan lapasesta (sain jopa Jormankin innostumaan marjoista!) ja ollaan kyykkitty tuntikausia milloin minkäkin puskan äärellä. Asiaa ei varsinaisesti helpota sekään, että joku ylen antelias naapuri on jo pari päivää jättänyt rappukäytävään laatikkotolkulla herukoita ja karviaisia ”saa ottaa, ole hyvä” -lapulla varustettuna. Nyt pakastin ja jääkaappi tursuaa marjaa niin että on varmaan tehtävä ylimääräinen muuttokeikka niiden vuoksi…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA20160807_172931

Mukavaa loppukesää ja lämmintä syksyn alkua 🙂

Pänttäystä

 

Obliikvilauseenjäsen : opettele uudestaan hyvin nukutun yön ja aamukahvin jälkeen. Kiitos, hei.

Tällainen erittäin epäselvillä harakanvarpailla kirjoittamani note to self osui silmiini pääsykoekirjasta (Johdatus kielitieteeseen) tekemistäni muistiinpanoista. Lieneekö kyseessä ollut yön pikkutunneilla, mahdollisesti iltavuoron jälkeinen, pänttäysyritys vai mikä – en muista. Joka tapauksessa ei ole tainnut olla ihan otollisin hetki moisen määritelmän sisäistämiseen.

Ensimmäisellä lukukerralla olin ihan pihalla, mutta nyt monimutkaisimpiekin käsitteiden viidakko alkaa maagisesti jäsentyä aivojeni sopukoihin. Kertaus on opintojen äiti ei ole tosiaan turha neuvo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luova teebreikki

Oppimisen sivuvaikutuksena olen, enemmän tai vähemmän tietoisesti, alkanut analysoimaan kaikkea kuulemaani, lukemaani, omiani ja muiden sanomisia. Yleensä pidän mölyt mahassani, sillä tuskin työkavereni jaksaisivat ihmettelyäni siitä kuinka he murteessaan käyttävät konditionaalia preteritin sijaan (sit mää sanosin sille että…).

Fonologian oivaltamisen jälkeen olen innoissani suhautellut ässiä, rullannut ärrää, lällättänyt ällää, toitottanut teetä ja deetä tarkkaillen kieleni ja suuni asentoa. Tätä harrastan kotona, kadulla, kaupassa, missä vaan. Ehkä joku vastaantulija on pitänyt pöpinä mutta so what. Olen saanut heureka -fiiliksiä tajutessani espanjan ahí van (tuolla he/ne menee) kuulostan aivan aivan-partikkelilta. Parataksin määritelmä taas syöpyi muistiini kun tajusin sen kuulostavan käskyltä: ¡para, taxi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kissan silittelytauko

Oivalsin myös että Jorman ja minun välinen spangfinglish ei tarkalleen ottaen olekaan kieli vaan koodin- eli kielenvaihtoa kesken puheen. Parhaillaan yhteen lauseeseen livahtaa kolmea kieltä kun tietyt sanat tulevat ensimmäisenä mieleen suomeksi, espanjaksi tai englanniksi. Meidän suusta saattaa hyvinkin tulla tällaista tekstiä:

La kissa está tomando nappi en su cama = Kissa on päikkäreillä sängyssään

¿Ya está listo para el dinneri? = Joko oot valmis iltapalalle?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä tuntuu, että useamman kielen osaaminen ei ainakaan omalla kohdallani salli minkään kielen täydellistä hallitsemista ja joskus tuntuu kuin olisin jossain kielellisessä solmussa, jossa en osaa kommunikoida kunnolla yhdelläkään kielellä vaan ne haluavat väkisinkin sekoittua.

Tästä huolimatta vieraan kielen osaaminen on laajentanut ainakin meikäläisen näkemystä itsestäni ja maailmasta ja haluaisin oppia vielä ainakin portugalia, venäjää tai arabiaa. Eli lisää vaan aineksia soppaan!