Takauma

Has vuelto al lugar donde descubriste que estabas perdido.

-John Cheever

Viimeksi iloitsin siitä etten ollut kohdannut minkäänlaista Suomeenpaluushokkia. No, nyt se sitten hyökkäsi arvaamatta nurkan takaa. Pamautti kaikilla voimillaan suoraan päin näköä juuri kun luulin jo kävelleeni rauhassa sen ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on näkynyt väsymyksenä ja haluttomuutena tehdä yhtään mitään. Työpäivän jälkeen otan torkut ja herättyäni huomaankin nukkuneeni koko illan. Tekisi mieli heittää juoksulenkki, mutta ulkona on liukasta ja pimeää. Moitin itseäni laiskuudesta ja tekemättömyydestä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eräänä päivänä raivatessani likaisia lautasia työpaikallani koin takauman siitä kun olin juuri aloittanut pikaruokaravintolassa. Silloin ajattelin, että tämä on väliaikaista. Pyyhin nyt tätä pöytää hymy naamallani, sillä tiedän, että joku päivä saan tehdä jotain itselleni mielekkäämpää. Nyt, 8 vuotta myöhemmin, amk-tutkinnon suorittaneena ja usean työpaikan jälkeen, löydän itseni tasan samasta tilanteesta: rätti kädessä hinkkaamassa tahmaista pöytää.

Miten tähän päädyin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mennäänpä taaksepäin.

En ole koskaan ollut niitä tyyppejä, jotka tietävät jo viisivuotiaasta asti mitä haluavat tehdä isona. Jos joskus joku kysyi, niin taisin vastata haluavani tulla poliisiksi tai eläinlääkäriksi. Näistä jälkimmäinen kiinnostaa edelleen kovasti.

Lukiossa panostin äidinkieleen ja englantiin. Ajattelin, että niissä ei ainakaan voi mennä vikaan ja mitä tahansa päätyisinkään tekemään noista aineista olisi varmasti hyötyä. Lukion jälkeen hain graafisen suunnittelun ja kuvataitelijan koulutuksiin. Yrityksistä huolimatta en päässyt sisään ja pidin välivuoden, jonka aikana opiskelin englannin kieltä kansalaisopistossa. Seuraavassa yhteishaussa päätin hakea vain englanninkielisiin tutkintoihin ja pääsinkin opiskelemaan Bachelor’s Degree in Hospitality Management -tutkintoa Laureaan.

Opiskelu Laureassa oli suht helppoa ja vaivatonta, mutta missään vaiheessa homma ei tuntunut mitenkään omalta. Veri veti jonnekin kauas ja vaihto-opiskelun tullessa ajankohtaiseksi selailin innosta pinkeänä vaihtoehtoja: Hollanti, Espanja…Meksiko?

Loput ehkä jo tiedättekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt tuntuu, että olen taas saman kysymyksen äärellä kuin 18-vuotiaana.

Ajatuksiani kuunnellessani tajusin olevani sietämätön ja kiittämätön ämmä, joka tilanteensa parantamisen sijaan tuhlaa energiansa valittamiseen. En enää kestänyt itseäni, joten päätin kääntää turhautumiseni toiminnaksi. Istuin alas, otin kynän ja paperia ja aloin listata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä haluan elämältäni? Miten erottaa ne unelmat, jotka oikeasti haluan toteuttaa, niistä, joilla on vain mukava leikkiä omassa päässään? Mitä tähänastisista tekemistäni asioista on sellaisia, joista olen nauttinut?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Listaamistani kokemuksista antoisimmaksi nousi äidinkieleni opettaminen meksikolaisille. Miten haastavaa on selittää asiaa, joka itselleen tuntuu itsestäänselvyydeltä ja kuinka hienolta tuntuukaan kun huomaat heidän oppineen sen. Tuo yhdeksänkuukautinen kokeilu oli valtavan suuri opin matka myös itselleni. Tajusin kuinka tärkeää on osata motivoida muita ja lisäksi ymmärtää täydellisesti opettamaansa asiaa.

Kielet, niin äidinkieleni kuin vieraatkin ovat aina kiinnostaneet. Kuitenkaan tuon nuoren, kaukokaipuusta kärsivän minäni päähän ei mahtunut ajatus kielten opiskelusta tai varsinkaan opettajan työstä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin syntyi päätös hakea kevään yhteishaussa opiskelemaan espanjaa yliopistoon. Tyytyväisenä vietän tämän kevään naama kiinni pääsykoekirjassa, pitkän espanjan yo-kokeiden harjoitusten ja kieliopin parissa.

En edellenkään tiedä vastausta siihen, mistä tietää mitä haluaa. Sen kuitenkin tiedän, että koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa ja oppia uutta.

Uusi alku

This is the beginning of a brand new life with an open heart.

– Hindi Zahra

Tästä starttaa uusi blogi, uusi elämä jälleen Suomessa ja ihan pian uudessa kaupungissa. Rakastan puhtaalta pöydältä aloittamista, kaikki on niin uutta ja jännittävää. Jopa kadulla kävely tai kokkailu uudessa keittiössä on oma seikkailunsa.

Tässä blogissa kirjoittelen samoja juttuja kuin vanhassa Una Aventurera en México:ssa eli mitä milloinkin mieleen pulpahtaa; matkustelua ja matkamuistoja, arkea ja toisinaan syvempiä pohdintoja itsestäni tai maailman menosta. Reilun neljän vuoden asumisen jälkeen Meksikossa tutustun nyt uudelleen kotimaahani samana, mutta kuitenkin ihan eri ihmisenä. Tällä hetkellä tuntuu että kaikki on helvetin hyvin eikä siitä kuuluisasta paluushokista ole tietoakaan. Ehkä sekin vielä yllättää salakavalasti nurkan takaa ja silloin sanon sille bring it on.

Blogin nimi tulee yhdestä kaikkien aikojen lempikappaleestani (Jet – Move On), mutta myös kuvastaa tämänhetkisiä fiiliksiä elämästäni. Itselleni aina luonnolinen ratkaisu on ollut mennä eteenpäin, kehittyä ja sopeutua milloin mihinkin ympäristöön. Kaikkia elämäni muutoksia on aina varjostanut epävarmuus ja pieni vastustus, mutta lopulta olen vain antanut mennä ja asiat ovat aina loksahtaneet paikoilleen. Samalla se muistuttaa itseäni siitä etten halua takertua menneisyyteen tai siihen millainen olen joskus ollut ja mitä tehnyt.

Nyt kun taivaalta tulee vettä on hyvä hetki jakaa pari pakkasen puremaa kuvaa viime viikolta. Kruunupuistossa oli tuona päivänä rapeat -30°C ja vaikka sormet jäätyivät hetkessä se ei menoa haitannut. Meksikolainenkin selvisi hengissä juuri ja juuri. IMG_0652IMG_0656IMG_0659IMG_0683kaupunkipuroIMG_0693IMG_0729IMG_0735IMG_0717mmuokattuvuoksikoskirappusissa