Kissanomistajan päiväkirja

Rakas päiväkirja,

Päivä päivältä tuntuu, että me emme hallitse niitä vaan ne meitä. Ne tietävät tarkalleen, mistä narusta vetää milloinkin, milloin tonnikalapurkin kansi aukeaa ja milloin aloittaa tärykalvoja koetteleva ruinaaminen ja jaloissa kiehnääminen.

Kun olimme vasta adoptoineet Lunan, eräs kissanomistajaystävämme varoitteli, että etenkin naaraskissat kokevat omistajiensa olevan palvelijoitaan. Nauroin moiselle väitteelle. Luontodokkari myös kertoi, että kissat ovat oppineet imitoimaan ihmisvauvojen ääniä herättääkseen mahdollisimman paljon empatiaa omistajissaan ja saadakseen haluamansa.

lunakingi

Nyt olen ymmärtänyt mitä ystävä ja luontodokkari tarkoittivat. Näistä kahdesta suloisesta karvapallosta on kuoriutunut pahemman luokan itsevaltiaita. Olemmekin alkaneet kutsumaan näitä meidän karvapalloja paremmin niiden persoonia kuvaavilla nimillä.

lunakingi2

Luna eli Berrinchuda (Lellipentu) vihaa suljettuja ovia yli kaiken. Jos menen vessaan tai suihkuun ja erehdyn sulkemaan oven niin sekunnin päästä kuuluu vihainen mauuuuuu mauuuuu!!!!. Kun avaan oven ei neiti kuitenkaan tule sisään ja kääntyy kannoillaan. Jos kuitenkin tulee, loikkaa hän lavuaarin reunalle, mulkaisee vaativasti ja maukaisee sanoakseen: palvelija, avaa hana!. Berrinchuda juo siis ainoastaan vettä suoraan hanasta, kuppivesi ei ole suinkaan sopivaa Hänen Ylhäisyydelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nube eli Pikku-Perkele on ovela pirulainen. Tuo suloinen karvakorva tervehtii iloisesti ketä tahansa tuttua tai tuntematonta, kehrää vatsan päällä ja naukuu melodisesti. Mutta viaton ja pörröinen ulkomuoto pettää. Kun olemme menneet nukkumaan demoni sen sisällä ottaa vallan, ja se aloittaa ravaamisen ympäri asuntoa tuhoten kaikki pöydille unohdetut hiuslenkit, pumpulipuikot, kynät, kumit, you name it. Toisinaan heräämme siihen kun Pikku-Perkele juoksee kasvojemme yli, pureskelee hiuksiamme tai teroittaa kynsiään reiteemme.

pikkuperkele2

Pikku-Perkele nauttii suunnattomasti ilkivallan tekemisestä ja Berrinchudan kiusaamisesta. Kun kukkaruukusta on mullat kaivettu ulos ja osoitan syyttävän sormeni kohti demonia, sen viaton katse kertoo: en se minä ollut. Karismaattinen valehtelija. Pikku-Perkeleessä olisi ehdottomasti potentiaalia terroristiksi tai poliitikoksi.

Ehkä huonolla kasvatuksella on lusikkansa sopassa?

4 thoughts on “Kissanomistajan päiväkirja

    1. Oi, kiva että kommentoit ja iso kiitos tunnustuksesta! Oon tosi huono vastailemaan näihin mutta parhaani yritän 🙂 ps. kävin jo lukemassa blogiasi ja mielenkiintoiselta vaikuttaa!

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s